Kuten hyvin moni muukin nainen, heräsin minäkin näin kevään alla omaan peilikuvaani. Ja vaa´an numeroihin.
Jotenkin se on syksyllä ja talvella niin helppo piiloutua sinne villapaitaan ja toppahousuun, ettei sitä huomakaan, miten kilot ja sentit hiipivät (mukamas täysin) yllättäen. Kun aurinko sitten alkaa pilkottaa ja villapaita hikoiluttaa, kuoriutuu esiin monenmuotisia makkaroita ja löysyyttä.
Vaikkakin olevinnaan urheilin myös talvella käymällä salilla, ei tuloksia kyllä pahemmin näy. En ole ylipainoinen, en lähelläkään sitä. Olen täysin normaalipainoinen
-176 cm pitkä
-69,8 kg painava 25-vuotias nainen. Mutta, ei se paino olekaan mun ongelma, vaan ne sentit. Olen aina ollut hoikka, urheullinen ja sopusuhtainen (jos rintoja ei lasketa, ne on omat ja kokoa 70E).. näytän vieläkin vaatteet päällä ihan ok. Mutta en halua olla pelkästään ihan ookoo. Haluan olla paljon enemmän kuin se ok.
Tästä päivästä lähtien onkin tarkoitus seurata syömisiä, juomisia, liikkumisia, hyviä ja huonoja hiilareita, pahoja ja rumia rasvoja jne.
Strategiset lähtömittani ovat
Rinta 94
Vyötärö 74
Lantio 95
Reisi 58
BMI 22,53
Nimitän itseäni toipuvaksi suklaaholistiksi, sillä rakastan suklaata, mutta onneksi en enää syö sitä ihan levyllistä päivässä. Sortumisia tosin tulee silloin tällöin ja se on kait ihan normaalia.
Toivottavasti saan lukijoita ja tukijoita matkaani, sillä tarkoituksena on kirjoittaa mahdollisuuksieni mukaan usein. Ja ruokakuvia, reseptejä, saliohjelmia sekä kuvia lähtötilanteesta ja matkan varrelta tulen varmasti laittamaan. Menin nimittäin lyömään vetoa, että tasan 5 viikon päästä painoni on ”enää” 66,5 kg. Se nyt on ainakin pakko saavuttaa. Ja kun se on saavutettu niin siitä on hyvä jatkaa omaan unelmapainoon, joka on 62-63 kg. Mutta siihen on vielä piitkä matka.
Tässä vaiheessa en voi muuta sanoa kun, LET´S START THIS!
Rakkaudella, Lipstikka
